Mikä kuluttajakiertotalous?

Kiertotalous – sana, joka vilahtaa nykyisin monessa eri yhteydessä, niin uutisissa ja mainoksissa kuin päätöksenteossakin. Mitä se itse asiassa tarkoittaa? Ja koskettaako se sinua, kuluttajaa?

Kuvittele tilanne: Sinulla on puinen huonekalu, vaate tai vaikkapa pesukone, joka on mennyt rikki tai et jostain muusta syystä halua enää käyttää sitä. Vaatteen heität sekajätteen joukkoon. Huonekalukin on mielestäsi niin huonokuntoinen, että pistät sen palasiksi ja toimitat jätekeskukseen. Pesukoneen voisi ehkä korjata, mutta ajattelet, että se on niin kallista ja vaivalloista, että viet sen mieluummin sähköelektroniikkaromun keräyspisteelle ja ostat uuden koneen tilalle.

Mitä tapahtui? Vaatteen sisältämät kuidut katosivat jätteenpolttolaitoksessa kuin tuhka tuuleen. Sama kävi puiselle huonekalulle. Pesukone todennäköisesti murskattiin, ja sen materiaalit hyödynnettiin uudelleen teollisuuden raaka-aineena. Tässä kaikessa hukattiin materiaaleja tai käytettiin energiaa, jotta tuotteen materiaalit saatiin kierrätettyä. Jos vaatteen olisi korjannut tai uudistanut, huonekalun laittanut kirpputorille myyntiin ja pesukoneen korjannut, olisi tuotteiden elinkaari pidentynyt.

Kiertotaloudella tarkoitetaan tiivistetysti talouden mallia, jossa raaka-aineet ja arvo kiertävät eivätkä joudu hukkaan. Kiertotalous nojaa palveluihin ja tuotteiden yhteiskäyttöön omistamisen sijaan. Ydinajatuksena on, että eläisimme maapallon kantokyvyn rajoissa emmekä heittäisi hukkaan luonnonvaroja ja valmistaisi ja hankkisi aina uusia tuotteita.

Nykyisessä talousjärjestelmässämme yritykset saavat voittoa myymällä kuluttajille uusia ja houkuttelevampia tuotteita kiihtyvällä tahdilla. On kannattavaa myydä aina uutta, sillä siitä yritykset saavat rahaa. Kiertotaloudessa yritysten voitto syntyykin esimerkiksi myymällä omistusoikeuksia tuotteisiinsa. Kun tuotteiden omistajuus säilyy yrityksellä, niiden kannattaa tehdä tuotteista mahdollisimman kestäviä ja pitkäikäisiä, sillä uusien tuotteiden valmistukseen kuluu aina rahaa ja resursseja. Järkevämpää on pitää jo tuotetut tuotteet mahdollisimman pitkään kierrossa, sillä juuri siitä yritys saa rahaa.

Kuulostaako utopialta? Kiertotalouden esimerkkejä on jo, ja luultavasti olet käyttänyt kiertotalouden palveluita ilman, että olet edes ajatellut sitä. Sähköpotkulaudat, kaupunkipyörät ja yhteiskäyttöautot ovat esimerkkejä jakamisesta, samoin esimerkiksi kaikille tutut kirjastot. Myös vaatekaappi voi olla yhteinen, ja monessa suuressa kaupungissa Suomessa onkin jo vaatelainaamoita.

Kiertotalouteen kuuluu myös tuotteiden korjaaminen ja uudistaminen. Vaihtamalla toimivan vetoketjun tai parsimalla lempineuleeseen syntyneen rei’iän voi antaa omille rakkaille tuotteille lisää elinikää ja säästää samalla rahaa, kun ei tarvitse hankkia uutta tilalle. Ompelukoneita, porakoneita tai muitakaan välineitä ja vempeleitä ei tarvitse omistaa, jos niitä voi lainata. Miltä kuulostaisi, jos omassa taloyhtiössäsi tai asuinalueellasi olisi paikka, jossa alueen asukkaat voisivat yhteisesti käyttää korjaamiseen ja kunnostamiseen? Ei tarvitsisi enää varata omista kaapeista tilaa esimerkiksi työkaluille.

Kiertotalous ei ole vain kierrätystä

Kiertotalous rinnastuu monesti kierrätykseen eli käytöstä poistettujen materiaalien prosessointiin uusiksi tuotteiksi. Kiertotalous on – kuten edellä on jo todettu – kuitenkin paljon muuta. Euroopan unionin etusijajärjestyksen eli jätehierarkian mukaan kaikessa toiminnassa on ensisijaisesti vältettävä jätteen syntyä.